Olin täs yks päivä kaverillani Rebecalla kylässä. Hän sai päähänsä tehdä marenkeja, ja mä innostuin sit kuvailemaan. :)
Mulla menee aina marenki ja tryffeli sekasin...! Vaikee muistaa kumpi on kumpi.
En muista milloin oisin viimeksi syöny marenkeja, mut muistelin niiden maistuvan sokeriselle styroksille. Mut nää oli tosi hyvii! Sokerisia kylläkin (ylläri sinänsä, ku melkein pelkkää sokeriahan ne onkin) mut ei styroksisia. Namskis!
Olin keskiviikkona kavereiden kanssa Messilässä, ja olin elämäni ensimmäistä kertaa hevosen selässä!
Messilähässä voi hiihtää ja lasketella, mut siellä on myös hevostalli. Mä en oo koskaan ollu kovin urheilullinen (pitäis petrata siinä asiassa), ja ku en oo koskaan ratsastanu, ni valkkasin sit ne hepat. :) En myöskään oo koskaan ollu hurahtanut hevosiin, ni päätin antaa niille nyt mahdollisuuden hurmata mut.
Tää oli mun hevonen. :)
Asiasta enemmän tietävät saattavat väittää, että toi oli poni, mut mulle se oli hevonen! Vähäks leimii jos mä olin ainoa, joka sai ponin, ku muut sai hevosen. :p Mut mulle kävi kyl mainiosti, että sain kaikista pienimmän HEVOSEN, ku isomman kanssa olisin varmasti heittäny henkeni.
Oltii ratsastamassa tämmösessä maneesissa (ratsastuskenttä, jota suojaa rakennus), ku ulkona ei ollu kentät niin hyväs kondiksessa lumen ja jään takia. Ihan hyvä! :)
Pääsin sen hevosen selkään! Jeeee! Oon ylpee itestäni! ;)
Mun hepan nimi oli Pink Panther, mut meinasin koko ajan kutsuu sitä Eetuks... (Minä mittään Salkkareita oo kattonu!)
Suurimman osan ajasta semmonen heppatyttö talutti Pinkkii, mut pääsin ratsastaa ihan yksinänikin. Ja oli hetkiä, jolloin sain sen konin liikkumaan mun tahdon mukaan! :) Ne oli hienoja hetkiä! Mut se ohjaaminen oli jotenkin tosi epäloogista, ku siis jos halusin hevosen kääntyvän oikealle, piti vetää ohjaksista oikealla kädellä, mut kopauttaa hevosta kylkeen vasemmalla jalalla. Pari kertaa sen aputytön piti juosta mun vierelle, ku Pinkki lähti köpöttää "vastaantulevien kaistalle". :D
Meille oli varattu ratsastukseen tunti, mut mä sain tarpeekseni jo 40 minuutin jälkeen. Must alko tuntuu, ett Pinkki oli jo kyllästyny muhun, vaikka omasta mielestäni olin ollu tosi jämpti sen kaa. :D
Oli se ratsastaminen tosi kiva kokemus, mutta ei must heppahullua kyllä tullut. :/ Olin btw porukastamme ainoa, joka ei uskaltanut laukata. :p Mut pääsin tavotteeseeni: ratsastin, ja jäin henkiin kertomaan siitä!
Moi pitkästä aikaa! En oo tullu päivittäneeks blogii pitkään aikaan siks, että podin tässä tovi sitten jonkin sortin kevätmasennuksen. Käsittääkseni johtui siitä, että aurinko alkoi pitkän pimeän talven jälkeen taas paistamaan... Flippas päässä. :/ Olin pari viikkoo tosi huonossa kunnossa, mut se meni sit ohi vitamiinien, rautakapselien, kalaöljyn, paniikkihäiriölääkityksen nostamisen, rukoilun, ystävien, terapiakoirien, rusinoiden, kriisipuhelimeen soittamisen, raamatunluvun, halauksien, seurakunnan, ulkoilun, puhumisen ja luonto-ohjelmien myötä. Nyt on kaikki taas hyvin, ja blogikin alkanee jälleen elää. :)
Kävin pari päivää sitten kylässä mun työkaverilla. Hän on hurahtanut My Little Poneihin, ja mä fiilistelen ihan kybällä sen ponikorjaamo-harrastustaan! :D Ponit on SULOSIA! Siis ne G1-ponit (generation eli sukupolvi 1)! Poneistahan on tullut jo neljäskin sukupolvi, mut ne on ihan kaameita rumiluksia, ponien irvikuvia! Mut nää mun kaverin ponit on vaan niin ihastuttavia!
Mä kuolasin pienenä itselleni istuvaa ponia! Mut mul oli vain neljä seisovaa.
Tää on mun poni. :) Sain sen synttärilahjaksi, kun täytin 5v. Olin niiiin onnellinen tästä! Mut ku mainitsin tossa aiemmin ne G4-ponit, nii katsokaas tätä:
Tää on kaiketi "sama" poni ku toi mun. Mut eihän tää oo enää yhtään niin hienostunut ja sopusuhtainen! Pää on liki samankokoinen kuin kroppakin! Hyi! Älkää ostako lapsillenne näitä siimahäntä-ällötyksiä! (Kuva: kopsittu luvattomasti jostain netistä)
Tää on AppleJack. Tän kaverini poniharrastuksen myötä oon alkanut haaveilemaan tän AppleJackin omistamisesta. Se on niin söpö ja sil on pisamia ja ja ja. ^__^ (Kuva: netistä)
Joo en sano mitään... :S (Kuva: netistä)
Mutta siirrytäänpä nyt siihen teurastamiseen! ;)
Kaverini siis ostaa huonokuntoisia poneja ja kunnostaa niitä. Niitä voi pestä ja niille voi vaihtaa karvat, mutta joskus poni pitää avata ja puhdistaa sisäpuolella olevasta ruosteesta. Nää G1-ponit on valmistettu tyyliin joskus 1980-luvulla, ja tähän päivään mennessä niitä on ehtinyt riepotella lapsi jos toinenkin. Kaula-aukosta on vuosien mittaan voinut mennä ponin sisään vettä, ja se on saattanut aiheuttaa ruostumista.
Olin esittänyt toiveen, että vierailullani näkisin jonkun ponin puhdistusoperaation. :) Se oli kuulostanut niin kiehtovalta ("Ensin mä keitän ponia, sit irrotan pään...") ett halusin päästä ottaa kuvii! :D
Tässä on meriponi.
Tässä se ui vedenkeittimellä kuumennetussa vedessä. Liottamalla pää lähtee helpommin irti.
"I'm OK, I'm OK!"
Varoitan, tää ei oo kaunista katseltavaa...
On jotenki vaa niin epäsopiva yhtälö: My little pony ja kaulan katkaisu! Mut pitää muistaa, ett tää on sen ponin omaksi parhaaksi. :p