Mun isän kuolemasta tulee kuluneeksi pian kaksi vuotta.
Sola kuoli kaksi päivää isäni jälkeen.
Sola oli periaatteessa mun kissa. Olin 8.-luokkalainen, kun ostimme sen. Oon kissoille allerginen, ni Sola meni asumaan isäni luo.
Vuosien varrella lakkasin kuitenkin tunnustamasta omistajuuteni ja annoin Solan olla ihan vaan isäni kissa. Syystä että Sola oli kauhea katti! ;D Aina jos yritin silittää Solaa, se antoi avokämmenestä, sähisi ja pakeni.
Mutta mielestäni Sola oli yksi näteimmistä kissoista mitä on. Valitsin sen itse, se oli pentueensa söpöin.
Sola oli isälle tärkeä kaveri. Isä sai silittää sitä ja pitää sylissä.
Sola oli 17-vuotias ja huonossa kunnossa, kun veimme sen nukutettavaksi, kaksi päivää isän kuoleman jälkeen. Sola oli isäni vierellä viimeiseen asti.
.....
Isällä on nimilaatta Malmin hautausmaan uurnalehdossa. Noissa kussakin tiilessä on kolme nimilaattaa ja omaiset ovat tuoneet ja asettaneet tiilten väleihin muistoesineitä, enkeleitä jne.
Isän kuolemasta asti oon etsiskellyt haudalle laitettavaksi jotain kissafiguuria, joka muistuttaisi Solasta. Ja viime viikolla vihdoin löytyi hyvä!
Hietsun kirppikseltä löytyi tällainen! Täydellinen! Ihan väärän värinen tosin.
Mutta mä maalasin sen. Nyt se on Sola.
